500 KG LIHAA: 'Yksinäinen ratsastaja' CD
(Karkia Mistika Records) (karmi-050) 

ilmestyy 1.8.2014

1. Yksinäinen ratsastaja (3:44) (1985)
2. Jäljettömiin yksin vaellan (3:26) (1985)
3. Saksalaisten Tuho (3:36) (1987)
4. Kuunsilta (3:15) (1987)
5. Ruusumajassa (1:41) (1986)
6. Huojuva keula (2:36) (1985)
7. Vanha Maa (2:44) (1987)
8. Varjoni (2:41) (1987)
9. Kesäyö (2:18) (1985)
10. Uni (3:18) (1986)
11. Katse (2:26) (1987)
12. Kaatopaikka (2:17) (1984-85)
13. Sumu (5:05) (1986)

Maritta Kuula: laulu
Kauko Röyhkä: basso, kitara, laulu
Mats Huldén: kitara
Pupu Lihavisto: urut
Jouni Pusa: rummut, lyömäsoittimet (conga, bongo, darbuka, riq, dauli, tamburiini, kello)
Olli Kauniskangas: kitara, basso
Kimmo Laine: urut, basso
Rukivehr A. Kivi: kitara

Tuottajat: Kauko Röyhkä, Jouni Pusa, Olli Kauniskangas
Miksaus ja masterointi: Vintage Sound
"Sumun" äänitys: Kim Törnroth, KT-studio
Kansi: Pupu Lihavisto + Molly-mood Team


500 kg lihaa oli Maritta Kuulan, Kauko Röyhkän ja Pupu Lihaviston 1980-luvun alussa perustama psykedeelinen runobändi. Omana aikanaan se jäi varsin vähälle huomiolle, mutta viime vuosina levynkeräilijät ja friikkimusiikin harrastajat ovat löytäneet sen. Yksinäinen ratsastaja on kokoelma yhtyeen moniraitanauhoille äänitettyjä demoja vuosilta 1984-87. Mukana on kolme ennen kuulumatonta biisiä Yksinäinen ratsastaja, Huojuva keula sekä Kaatopaikka. Saksalaisten tuho, Katse ja Varjoni ovat mukana Kauko Röyhkän laulamina versioina. Äänitykset ovat hyvälaatuisia ja hieno lisä tämän erikoislaatuisen yhtyeen katalogiin.

https://soundcloud.com/karkia-mistika-records/500-kg-lihaa-varjoni

https://soundcloud.com/karkia-mistika-records/500-kg-lihaa-ja-ljetto-miin

500 kg lihaa videot:

500 Kg Lihaa: Jäljettömiin yksin vaellan
https://www.youtube.com/watch?v=U_mUkd9_FEM

500 Kg Lihaa: Yksinäinen ratsastaja
https://www.youtube.com/watch?v=brlYoIoWUD4

 

500 kg lihaa perustettiin Oulussa keväällä 1982 Pupu Lihaviston ja Rukivehrin piirustusnäyttelyn avajaisten ohjelmanumeroksi. Homma lähti, niin kuin bändit monesti, tietystä kaveripiiristä. Olin tuntenut Rukivehrin ja Pupun jo lukioajoista, he olivat mukana Nartun esiasteessa. Maritta Kuula oli erikoinen tyttö, johon olin tutustunut. Hän soitti vähän haitaria. Maito Koivisto oli lääketieteen opiskelija, johon olimme törmänneet kapakoissa.
Halusimme tehdä jotain kreisiä. Pupu, Maritta ja minä rämpyttelimme Maritan vanhempien isossa olohuoneessa. Biisejä meillä ei ollut, mutta otimme kirjahyllystä Uuno Kailaan Kootut runot, josta poimimme sanoituksia. Runot olivat synkkiä ja juhlallisia, vanhan ajan kamaa. Meidän käsittelyssämme niistä tuli huvittavia. Aivan alussa minä lauloin, myöhemmin solistin tehtävät siirtyivät Maritalle. Halusin, ettei 500 kg lihaa muistuttaisi Kauko Röyhkä & Narttua, joka keikkaili ja vaikutti Helsingissä.
Tajusimme pian, että 500 kg lihaa oli kiinnostava, omaperäinen idea. Tavallaan otimme kantaa suomalaiseen menneisyyteemme, nostimme esiin vanhaa ja melkein unohtunutta runoutta ja teimme siitä jotain modernia. Otimme mukaan rumpalin (Jari Lehtonen). Aloimme treenata Maito Koiviston ja parin muun lääkiksen opiskelijan vuokraamassa vanhassa hirsitalossa. Talo oli kuulunut lestadiolaiselle taidemaalarille, joka oli vähän aikaa sitten kuollut. Se sijaitsi metsän keskellä lähellä Ruskon kaatopaikkaa. Sopiva paikka mystiselle yhtyeellemme! Bändin kamat olivat pysyvästi pystyssä talon pirtissä. Treenasimme koko kesän -82. Teimme uusia biisejä. Olin aina tykännyt Pupun urkujensoitosta. Hän kehitteli hyviä riffejä. Maritta löysi niihin helposti melodioita. Ihailimme Beefheartia, Howlin´ Wolfia ja James White & The Blacksia. 500 kg lihaa-nimi oli väännös Wolfin 300 Pounds of Joy-biisistä.
Huhu bändistämme oli jo kiirinyt Antti Porkan korviin. Ana oli toiminut Ramblersien, Spidersien ja Kauko Röyhkä & Nartun managerina ja ollut mukana perustamassa Oulun ensimmäistä äänitysstudiota Soundmixia, jossa olin levyttänyt Nartun kanssa Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet. Ana näki Lihan keikan Hupisaarten kesäteatterissa, jossa lämmittelimme Jukka Tolosen bändiä. Hän ehdotti, että tulisimme Soundmixiin tekemään levyn. Hänen Mirror-levymerkkinsä voisi julkaista tuotoksen. Olimme hiukan yllättyneitä, että tämä kävi näin nopeasti. Mutta mikäs siinä.
Kukaan ei varmaan ajatellut, että Lihalla olisi minkäänlaista kaupallista potentiaalia. Kesällä 1982 Suomi kuunteli Eppu Normaalia ja Paul Oxley´s Unitia. Saimme kolme päivää studioaikaa. Timo Tarvainen, joka oli äänittänyt Steppaillen-levyni, toimi äänittäjänä ja tuottajana. Hän oli yksi Soundmixin omistajista. Sain soittaa hänen hienolla Gibson 305-kitarallaan. Rukivehr lainasi hänen Stratoaan. Omat kitaramme olivat huonoja, mutta käytin kuitenkin Höfner-viulubassoani. Ensialbumimme Etkös ole, ihmisparka tehtiin melkein kokonaan livenä. Päätösbiisi Roger Was Dead and We Tried To Understand oli studiosekoilu, joka sävellettiin paikan päällä.
Nyt Lihalla oli oma lp. Se soi jopa radiossa. Jukka (Limppu) Lindfors kuuli sen ja kutsui meidät esiintymään Einstein a-go-go-klubilleen Helsinkiin. Kirjailija Mauri Sariola kuuli versiomme Joutukaa, sielut -virrestä, inhosi ja kutsui meidät Väärän kuninkaan päivä-nimiseen tv-ohjelmaan, jossa hän oli vääränä kuninkaana. Hoidimme nämä kaksi Stadin keikkaa plus vielä esiintymisen Natsalla samalla reissulla. Einstein a-go-go oli mustahuulien eli uusromantikkojen mesta. He vihasivat meitä. Muistan, että kaksi luolanaisiksi pukeutunutta tyttöä tuli tanssimaan kun soitimme Pallokentällä-biisiä. Sariolan showssa esiintyi Poliisien kuoro. Kuorolaiset vislasivat ja buuasivat meille, kun esitimme Joutukaa, sielut ja Sumurun prinssin.
Vauhdikkaan alun jälkeen 500 kg lihaa alkoi hyytyä. Minulla oli paljon enemmän keikkoja Nartun kanssa. Jari Lehtonen oli kääntynyt helluntailaiseksi ja kuulemamme mukaan hakannut kirveellä rikki kaikki levynsä. Maito Koivistokaan ei tainnut olla enää mukana. Liha yritti koota rivinsä vielä kesällä -83, mutta kipinä oli poissa. Maritta ja minä päätimme siirtää toiminnan Turkuun, jossa silloin asuimme. Uudeksi rumpaliksi tuli turkulainen proge- ja kansanmusiikkimies Jouni Pusa. Hänellä oli neliraitanauhuri, mikseri ja mikrofoneja. Kutsuimme Rukivehrin ja Pupun Turkuun ja äänitimme muutamia biisejä Pusan kotona Littoisissa. Yksinäinen ratsastaja, Huojuva keula ja Kaatopaikka ovat tästä sessiosta. Oli kesä -84. Olin juuri tehnyt Nartun kanssa Lauralle-levyn, mutta halusin silti jatkaa Lihan kanssa. Tykkäsin biiseistämme ja Marittan laulusta, tykkäsin vanhoista runoista, joita käytimme yhä sanoituksina.
Rukivehr ei vaikuttanut tarpeeksi kiinnostuneelta. Otimme hänen tilalleen Mats Huldénin, joka oli ollut mukana Nartussa (ja Wigwamin ensimmäisessä kokoonpanossa!) Mats oli varsinaisesti basisti, mutta soitti myös kitaraa. Hänen tavaramerkkinsä oli 12-kielinen Fender. Aloin järkkäillä meille uutta levytystä. Juttelin asiasta Jari Väänäselle, joka pyöritti Euros-yhtiötä, jolle Kauko Röyhkä & Narttu teki levynsä. Jari ei ollut erityisen innostunut, mutta suostui julkaisemaan 500 kg lihaa-albumin, jos homma tehtäisiin halvalla. Syksyllä -86 menimme Kaarinan teollisuusalueella sijaitsevaan KT-studioon, jossa oli 8-raitanauhuri. Mats tuotti Ruusumajassa-levyn, Kim Törnroos äänitti. Sessiosta jäi yli versio Sumusta, joka on nyt mukana tällä Yksinäinen ratsastaja-levyllä.
Ennen Ruusumajassa-levyä teimme demon Pusan neliraitakoneella. Näistä äänityksistä on tällä levyllä mukana Jäljettömiin yksin vaellan.
Mats ei ollut koskaan kovin innostunut Lihasta. Hän jätti bändin. Otimme tilalle Olli Kauniskankaan, jonka olin tuntenut siitä asti, kun muutin Turkuun syksyllä -79. Emme koskaan aikaisemmin olleet soittaneet yhdessä. Nyt 500 kg lihaa pystyi tekemään keikkoja. Niitä olikin muutamia. Kiersimme Suomea roudari Nuuskan autolla. Esiinnyimme vuoden -86 Provinssirockissa. Muutamat meistä olivat kännissä ja keikka meni huonosti. Pupu lähti bändistä. 500 kg lihaa ei ollut koskaan kova livebändi, mutta studiossa onnistuimme paremmin.
Jatkoimme äänityksiä Pusan luona. Kimmo Laine tuli Pupun tilalle urkuriksi. Hän soitti myös bassoa, joten saatoin keskittyä enemmän kitaraan. Saksalaisten tuho, Kuun silta, Katse ja Varjoni ovat näistä loppuvuoden -86 sessioista. Maritta ei jostain syystä ollut koko ajan paikalla, joten minä toimin välillä laulusolistina. Sitten yhteistyö Jouni Pusan kanssa päättyi, hän meni Ad-nimiseen orkesteriin. Tilalle tuli Kaikka Salminen. Kolmas levymme Akvaario tehtiin taas Eurokselle.
500 kg lihaa oli kasassa vuoteen -90. Sitten tuli pitkä tauko. 2004 kokosimme bändin uudestaan ja teimme vielä levyt Sielu ja Nuori mies. Bändi ei ollut koskaan suosittu, mutta meillä oli oma yleisömme. Itse pidän Liha-aikaa tärkeänä vaiheena urallani. Teimme monia hienoja lauluja, jotka olivat enemmän kuin tulkintoja Uuno Kailaan, Aaro Hellaakosken ja monien muiden runoista. Teimme kaunista ja rumaa, yllättävää ja mielenkiintoista rockmusiikkia. Olimme erilaisia kuin muut, olimme yksinäinen ratsastaja.

Kauko Röyhkä




<<